Kaustisen musiikkilukion seuraava musikaali on Nahkatakkinen tyttö

Kaustisen musiikkilukion tuleva musikaali, Nahkatakkinen tyttö, kuljettaa katsojansa musiikillisesti kasaritunnelmiin. Dingon musiikkiin perustuva musikaalin tarina sijoittuu kuitenkin tähän päivään ja käsittelee ajankohtaisia teemoja. Musikaali on käsikirjoitettu nimenomaan nuorten esittämäksi nuorisomusikaaliksi.

Nahkatakkinen tyttö on esitettu ainoastaan kerran aikaisemmin. Kantaesityksensä se sai tammikuussa 2014 Vaskivuoren musiikkilukiossa Vantaalla.

Kaustisen musiikkilukiossa musikaalin harjoitukset alkavat aivan tulevina viikkoina ja jo noin sata innokasta opiskelijaa on ilmoittanut halukkuutensa musikaalin tekemiseen. Myös mattimyöhäisillä on vielä mahdollisuus osallistua, ketään ei suljeta ulkopuolelle.

– Rajana on oikeastaan vain lava ja se, että kuinka paljon porukkaa sinne mahtuu, nauraa Nahkatakkisen tytön ohjaaja Aku-Petteri Pahkamäki.

Pahkamäki valitsi lukiolaisten esitettäväksi lukuisten musikaalien joukosta teatterin ja draaman tutkimuksen professorin Hanna Suutelan käsikirjoittaman teoksen.

– Tämä on kolmas musikaali minkä ohjaan täällä musiikkilukiossa. Aiemmat musikaalit ovat olleet sellaista amerikkalaista high school ja university-kamaa, joten tällä kertaa etsin ihan puhtaasti suomalaista musikaalia.
Suomalainen musikaali löytyi Näytelmäkulmasta, josta saimme siihen oikeudet.

Käsikirjoittaja Hanna Suutela kutsuu Vaskivuoren lukion Nahkatakkinen tyttö -blogissa kirjoittamaansa musikaalia jukebox-musikaaliksi, johon on tarkoituksellisesti kirjoitettu viitteitä toisiin teoksiin. Musikaalin nähneet ovat löytäneet viitteitä muun muassa Mozartin Taikahuiluun, Pieneen merenneitoon, Jennifer Loce Hewittiin, Tuhkimon pahaan äitipuoleen ja Frendeihin.

Vaskivuoren musiikkilukiolaisten musikaalin näki yli 5000 katsojaa ja ensi-illassa oli mukana myös Pertti Nipa Neumann Nieminen, joka liikuttui näkemästään. (MTV3:n uutisjutun aiheesta voit katsoa tästä).

Kaustisen musiikkilukio toivottaa myös Neumannin lämpimästi tervetulleeksi ensi-iltaan.

Dingon kohtaaminen johti päätökseen uravalinnasta

Dingo, jonka kulta-aikaa elettiin vuosina 1984-1986, aiheutti silloisessa Suomessa ennennäkemätöntä hysteriaa. Kerrotaan, että kesällä 1985 rumpali Quuppa huomasi eräänä päivänä nurmikkoa ajaessaan, että hänen toimiaan seurasi kadun varrella linja-autolastillinen ihmisiä. Legendan mukaan myös matka Yyterin rannoille sisälsi kaikkien Dingon jäsenten asuintalojen esittelyn.

Rakkaustinen halusikin tietää, onko ohjaaja Aku-Petteri Pahkamäellä itsellään henkilökohtaisia kokemuksia tai muistoja Dingosta omilta nuoruusvuosiltaan?

– Taisin olla ehkä viisitoistavuotias, kun levy Kerjäläisten valtakunta julkaistiin. Silloinen Kokkolan raittiuslautakunta järjesti urheilutalolla Dingon konsertin, jonne menimme äitini, tuttavani äidin ja tuttavani kanssa.

Aku-Petteri kertoo päässeensä takahuoneeseen hieman ennen keikkaa ja pyytäneensä nimikirjoitukset.

– Se hetki, kun kävelimme urheilutalon kapeaa käytävää, Dingon rumpali edelläni paukutellen käytävän seiniä rumpukapuloilla ja Neumann takanani yleisön kiljuessa kappaleen Valkoiset tiikerit alkumelodian tahtiin, aiheuttaa minulle vieläkin kylmiä väreitä, muistelee Pahkamäki.
– Siinä vaiheessa päätin, että minusta tulee rockstara. Ei kyllä tullut.

Kauas ei kuitenkaan lapsuuden haaveet rocktähteydestä menneet. Dingo-tunnelmiin voi palata ja saada aikaan kylmät väreet koko yleisölle myös ohjaamalla. Ohjaaja kerää varsinaisen työryhmän eli näyttelijät, ohjaajan ja ohjaajan kolme assistenttia kasaan syyskuun toisella viikolla. Käytännön toteutus eroaa hieman edellisiltä kahdelta vuodelta.

– Tänä vuonna ehkä nähdään jopa niitä lavasteita lavalla, joita ei paljoa minun aikana ole nähty, kertoo Pahkamäki. Aikaisemmin ”lavasteet” on projisoitu salin seinälle videotykin avulla.

Suurin odotuksin kohti kevättä

Aku-Petterin odotukset musiikkilukiolaisten suoriutumisesta ovat toiveikkaat.
– Olen kahden viime vuoden aikana oppinut tietämään ihmisiä ja ihmiset ovat oppineet tietämään minut. Opiskelijat tuntevat jo ohjaamistapani. Odotan eniten näyttelijöiden laulua, sillä sitä on aina mukava kuunnella.

Pahkamäen mukaan hienoin hetki projektin aikana on se viimeinen kenraali, kun hän istuu yksin katsomossa kaikki valot, tekniikka, bändi ja näyttelijät valmiina.
– Silloin kukaan katsoja ei ole häiritsemässä mun fiilistä, naurahtaa Pahkamäki.

Rakkaustinen seuraa musikaalin tekemistä ja esittelee seuraavaksi ainakin pääroolien esittäjät, jotka valitaan jo syksyn aikana.

Nahkatakkinen tyttö saa ensi-iltansa 18.4. Kaustisen Kansantaiteen keskuksessa esitettävän musikaalin esityksiä on yhteensä kahdeksan.

Teksti: Maija Lumiaho ja Suvi Kivelä

Kuva: Marke Heikkilä

nahaweb