Kaustisen musiikkilukion Oliver! -musikaali – Esittelyssä: Bändi

Musikaali lähenee loppuaan ja huomenna on jo viimeisen esityksen aika. Tämän viikon Rakkaustinen on julkaissut haastatteluja eri tiimeistä, ohjaajista ja näyttelijöistä. Tänään Esittelyssä on musikaalin bändi. Haastattelimme bändin kapellimestaria, Veeti Hietala, ja viulistia, Riina Mäenpää.

Mikä innosti lähtemään mukaan bändiin?

Veeti: Viime vuoden kokemus oli positiivinen, ja ylipäätään mahdollisuus päästä tähän mukaan houkuttelee.

Riina: Ensin en ajatellut lähteväni ollenkaan mukaan musikaaliin, koska se on niin kova homma, mutta yksi päivä Rasse (Rasmus Tammik, bändin ohjaaja) tuli pyytämään, että tulisinko viulistiksi. Hetken aikaa mietin ja tajusin, ettei mulla ole enää koulua tässä vaiheessa. Lähdin sitten mukaan.

Minkälaista työskentely on ollut?

Veeti: Paikoin kyllä aika hermoja raastavaa, mutta onneksi ohjaaja (Vesa Kivinen) on ollut mukava ja yhdessä saatu tehtyä paljon työtä aikaiseksi. Se on helpottanut paljon. Tietysti myös Rassen apu on ollut korvaamatonta, mutta varsinkin kun ajattelee näitä KTK:n treenejä, ilman Vesan ideoita ei me tiedettäisi yhtään, että mitä meidän pitäisi tehdä.

Riina: Oon ihan samoilla linjoilla. Kyllä tämä on välillä ärsyttänyt ja saattanut olla hermot kireällä, mutta pääosin on ollut todella mukavaa. Ollaan paljon heitetty vitsejä treeneissä, niin se on kyllä keventänyt tunnelmaa.

Mitä mieltä olet musikaalin musiikista?

Veeti: Vaikka onhan se välillä semmoista renkutusta, on ne kuitenkin tosi kivoja. Tätä on hauska soittaa.

Riina: Tykkään, että teemat toistuvat aina välillä, ja vaikka ne ovat vähän semmoista renkutusta, kyllä se silti on oikeen kunnon musikaalimusiikkia.

Veeti: Joo, ja todella monipuolista. Tulee sävyeroja, ja se välittyy kunnolla sen musiikin kautta. Niin kuin pitääkin.

Oliver! -musikaali Kansantaiteenkeskuksessa VIIMEISEN KERRAN HUOMENNA KLO 16, tätä ei kannata jättää välistä! Lippuja saa paikan päältä ja Lipputoimistosta.

Haastattelu ja teksti: Emma Huntus

Kuvaaja: Nea Luomala

Kaustisen musiikkilukion Oliver! -musikaali – Esittelyssä: Ohjaaja, koreografi ja laulunohjaaja

Rakkaustisen Esittelyssä -sarjassa päästämme teidät näkemään, mitä tapahtuu Oliver! -musikaalin kulisseissa. Kuluvan viikon aikana luvassa on haastatteluja eri tiimeiltä, ohjaajalta, koreografilta ja laulunohjaajalta sekä tottakai musikaalin bändiltä. Tänään haastattelussa on ohjaaja Vesa Kivinen, koreografi Veera Hirvaskero ja laulunohjaaja Mari Sillanpää.

Ohjaaja Vesa Kivisen haastattelu

Miksi päätit lähteä musiikkilukion musiikkiteatterin ohjaajaksi?

Vesa: Minua pyydettiin ja sanottiin, että saa valita itse teoksen. Satuin olemaan Kokkolassa vielä viime syksyn ja tämän kevään, niin oli lyhyt matka tänne. Sillanpään Maria saa syyttää tästä asiasta. Hänen kanssa ollaan oltu parissa musiikkiteatteriproduktiossa yhdessä, joten hän pyysi minua.

Miksi juuri tämän vuoden musikaalina Oliver?

Vesa: Se oli sisältö edellä valittu. Tunsin teoksen musiikillisesti, ja olen itse näytellyt siinä joskus pienenä poikana vanhalla suomennoksella, joka oli hyvin erilainen versio. Se oli koreografin ohjaama ja tanssillinen. Silloin kulisseissa pikkupoikana olin sanonut muille näyttelijäkavereille, että haluaisin itse päättää, miten tää tehdään. Se jäi kaivelemaan mieltä. Oliver! on siitä hyvä, että siinä on balanssi, eli musiikkinumerot on hienoja ja kuitenkin tarina on tosi vahva, ja mielestäni se on kuitenkin tärkeintä musiikkiteatterissa. Siinä on balanssi näyttelijän työllisten kohtausten ja musiikin välillä, tai ainakin se olisi pyrkimys.

Minkälaista työskentely on ollut?

Vesa: Sanoisin, että vaivatonta. Täällä on ollut tietty pitkä kulttuuri [musikaaliperinne], ja siitä on tietenkin etua. On se osittain myös ollut kulttuurishokki, asiat on tehty tietyllä tavalla ennen, ja minun lähestymistapa voi olla täällä vähän vieraampaa. Paljon on pitänyt selittää, että ”miksi?”, mikä on tosi OK, ja paljon ollaan yhdessä myös näyttelijöiden kanssa päätetty. Saa nähdä, miten yleisö ottaa tämän vastaan, että onko se kulttuurishokki myös heille.

Koreografi Veera Hirvaskeron haastattelu

Minkälainen on työnkuvasi musiikkiteatterissa?

Veera: Työnkuvani on vaihtunut vähän kun siirryimme Kansantaiteenkeskukseen. Olimme aluksi lukion salissa pitämässä erillisiä koreografiatreenejä, joissa ollaan käyty jotain tiettyä juttua aina alusta asti. Osan koreografiasta ollaan tehty silleen, että ollaan porukan kanssa yhdessä rakennettu niitä, ja sitten osan kanssa silleen, että olen tuonut aika valmiin paketin ja sinne on lisätty jotain pieniä juttuja. Nyt on tietysti enemmän, että käydään läpi isompia kokonaisuuksia ja annan pieniä kommenteja siihen väliin.

Minkälaista työskentely on ollut?

Veera: Tosi mukavaa ja antoisaa. Olen tehnyt paljon myös uusia asioita ja uudenlaisen porukan kanssa, ja olen itsekin saanut matkan varrella oppia paljon.

Laulunohjaaja Mari Sillanpään haastattelu

Minkälainen on työnkuvasi musiikkiteatterissa?

Mari: Laulujen ohjaaminen, solistien sekä kuoro-osuuksien.

Minkälaista työskentely on ollut?

Mari: Työskentely on alkanut syksyllä ja kestänyt ihan ensi-iltaan asti. Me olemme tehty solistien kanssa aina laulutunneilla näitä biisejä, pienempiä ensembleja ollaan tehty muulla ajalla samoin kuin kuoro-osuuksia aina suunnilleen kerran viikossa.

Oliver! -musikaali Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa vielä lauantaihin asti. Lippuja saa ostettua paikan päältä ja Lipputoimistosta!

To 2.5. klo 12 ja iltanäytös klo 19

Pe 3.5. klo 19

La 4.5. viimeinen esitys iltapäivällä klo 16

Haastattelu ja teksti: Emma Huntus

Kuvaaja: Nea Luomala

Kaustisen musiikkilukion Oliver! -musikaali – Esittelyssä: Maskeeraustiimi

Rakkaustisen Esittelyssä -sarjassa päästämme teidät näkemään, mitä tapahtuu Oliver! -musikaalin kulisseissa. Kuluvan viikon aikana luvassa on haastatteluja eri tiimeiltä, ohjaajalta, koreografilta ja laulunohjaajalta sekä tottakai musikaalin bändiltä. Tänään haastattelussa on musikaalin maskeeraustiimin Ella Talja ja Aliina Salmela.

Mitä tiimi tekee?

Ella: Me maskeerataan musikaalin näyttelijät eli tehdään perus lavameikki.

Aliina: Meikkiin kuuluu meikkipohja, meikkivoide, puuteri… jotta saadaan silmät näkyviin lavalla, laitetaan kajaalia, ja laitetaan kulmat näkyviin kulmakynällä. Laitetaan myös sellaset varjostukset, että näkyy kunnolla. Jos ei ole meikkiä, näyttää aika haamulta lavalla.

Miksi lähdit mukaan tiimiin?

Ella: Oltiin kummatkin viime vuonna mukana ja se oli tosi kivaa, joten päätettiin että tullaan tänäkin vuonna.

Aliina: Meikkaaminen on ollut aina pienestä asti tosi kivaa. Kiva meikata välillä muitakin kun vaan itteään.

Oliver! -musikaali Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa vielä tämän viikon. Lippuja saat hankittua täältä!

Loput näytösajat:

to 2.5. klo 12 ja klo 19

pe 3.5 klo 19

la 4.5. iltapäivänäytös klo 16

 

Haastattelu ja teksti: Emma Huntus

Kuvaaja: Nea Luomala

Kaustisen musiikkilukion Oliver! -musikaali – Esittelyssä: Puvustustiimi

Rakkaustisen Esittelyssä -sarjassa päästämme teidät näkemään, mitä tapahtuu Oliver! -musikaalin kulisseissa. Kuluvan viikon aikana luvassa on haastatteluja eri tiimeiltä, ohjaajalta, koreografilta ja laulunohjaajalta sekä tottakai musikaalin bändiltä. Tänään esittelyssä on Oliver! -musikaalin puvustustiimin jäsenet Veera Piispanen ja Amanda Mylläri.

Mitä tiimi tekee?

Amanda: Me hankitaan kaikille vaatteet rooliasuihin, jotta kaikkien on helpompaa myös eläytyä omaan rooliinsa.

Veera: Suurin osa tuo vaatteet kotoaan ja me autetaan löytämään sopivat. Meiltä saa kysyä apua jos ei löydä mitään.

Amanda: Annetaan myös perusohjeet, minkä mukaan kaikkien pitää pukeutua. Tänä vuonna kaikilla on tumma ja simppeli pohjavaatetus, johon päälle puvustustiimi rakentaa roolille sopivan vaatetuksen, esimerkiksi huiveilla tai hatuilla.

Miksi lähditte mukaan tiimiin?

Veera: Se oli vähän extempore. Oltiin jossain treeneissä ja Amanda muistaakseni kysyi, keitä puvustustiimissä on mukana. En ollut alunperin mukana, mutta sanoin ”hei, mä voin tulla!”. Onneks lähdin, on ollut kivaa vaikuttaa ja saada miettiä, mitä kukin laittaa päälleen.

Amanda: Olin mukana jo viime vuonna ja se oli tosi kivaa. Se on kiva kun saa tehdä oman porukan kanssa – ohjaajan, koreografin ja musiikintekijöiden rinnalla – ja olla osa tätä juttua myös kulissien takana.

Oliver! -musikaali Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa vielä tämän viikon. Lippuja saat hankittua täältä!

Loput näytösajat:

ti 30.4. klo 19

to 2.5. klo 12 ja klo 19

pe 3.5 klo 19

la 4.5. iltapäivänäytös klo 16

 

Haastattelu ja teksti: Emma Huntus

Kuvaaja: Nea Luomala

Oliver!-musikaalin näyttelijöiden haastattelu

Haastateltavat: Saana Heikkinen (Oliver Twist), Jukka Hulkko (Fagin) ja Malla Saarimäki (Brownlow)

Mikä on ollut parasta musikaalin tekemisessä?

Jukka: Mää sanoisin, että oon tykänny noista biiseistä tosi paljon! Varsinki se vaihe, kun pääsee bändin kanssa vetämään niitä, on kyllä mahtavaa. Myös se, kun yhteisissä biiseissä alkaa muodostumaan stemmoja, on kyllä upeeta.

Malla: Se fiilis, mikä tässä koko porukassa on; pystyy avoimena suhtautua kaikkeen ja kaikkien mielipiteet otetaan huomioon.

Saana: Koko ryhmä on omalla tavallaan oma perhe, jossa voi tuoda kaikki asiat ilmi. Tänään harjoituksissa mulle tuli sellanen “Wow, tää oikeesti tapahtuu! Meillä on ensi-ilta kohta!” Nyt ollaan menossa kovaa vauhtia eteenpäin ja kaikki menee hyvin yhteen.

Samaistutteko teidän omaan hahmoon?

Malla: Hahmon luonteelta kyllä; Brownlow on kiltti ja auttavainen. Arvostan hänen piirteitään ja sitä kautta pystyn samaistumaan hahmoon.

Saana: Oliverissa on se, että hän yrittää etsiä omaa paikkaansa ja hänestä tuntuu siltä, ettei oikein kuulu mihinkään. Jos joku pitäisi osata yhdistää, niin varmaankin se olisi se, että yrittää löytää omaa paikkaansa maailmassa.

Jukka: Kyllä Faginissa on jotain samaistuttavia piirteitä, mutta olen yrittänyt pitää asiat erillään; Fagin ei ole Jukka Hulkko. Ennemmin on yrittäny löytää sitä minkälainen Fagin on.

Mitä musikaalilta kannattaa odottaa?

Saana: Mää toivoisin, että ihmiset tulis katsomaan musikaalia avoimin mielin ja valmiina uppoutumaan tarinaan ja antaa tarinan ottaa vietäväksi mukaansa. Katsoja voisi unohtaa kaiken muun ja olla tarinan vietävissä, mutta ei kuitenkaan olisi suuria ennakkoluuloja. Vaikka tätä on mainostettu broadway-musikaalina, ja sitä se onkin, musiikkilukion tapaan.

Jukka: Mä kyllä sanoisin, että kannattaa odottaa musiikkia innolla! Jos on käynyt aikasempina vuosina katsomassa lukion musikaaleja, niin ei kannata verrata niitä toisiinsa, vaan tulla avoimin mielin katsomaan, mitä ollaan saatu aikaan.

Jos on kiireinen arki ja paljon töitä, niin tämä tarjoaa hengähdyshetken, ettei tarvitse miettiä oman elämän kiireitä, vaan saa tulla rentoutumaan ja nauttimaan.

Malla: Avointa mieltä, mutta kuitenkin odottavaa fiilistä. Kun musikaali alkaa, niin voi ajatella itsensä siihen maailmaan.

Miten voisitte lyhyesti tiivistää musikaalin?

Saana: Sanotaan, että brutaali, mutta toiveikas. Musikaali on sellanen vuoristorata ja sisältää niitä alhaisia hetkiä…

Malla… mutta sitten on myös niitä onnellisia hetkiä.

Jukka: Ehkä sellanen tunteita herättävä.

Malla: Ja vaikuttava…

Saana: …monella tasolla. Myöskin jälkeenpäin voi miettiä, että mitähän tää nyt meinas ja mitähän tää nyt tarkoitti, ettei jäisi vain pintapuolisesti miettimään.

 

Haastattelu: Oona Mansikkamäki ja Henna Honkarinta

Teksti ja kuvat: Henna Honkarinta

Suruttomat – haastattelussa musikaalin näyttelijäkolmikko

IMG_2031

Tänä vuonna Kaustisen musiikkilukion musiikkiteatteri esittää Minna Canthin teokseen Työmiehen vaimo perustuvan musikaalin Suruttomat. Musikaali on kertomus työläisnaisen asemasta menneen ajan Suomessa ja rakkaudesta, jolla on kohtalokkaat seuraukset. Ensi-illan lähentyessä musikaalin näyttelijät kertovat fiiliksistään ja projektissa mukana olemisesta.

Johannan roolia näyttelevä Oona Muurinen kertoo, että kaikki musikaalit joissa hän on ollut mukana ovat olleet hauskoja, joten hän päätti lähteä vielä uudestaan mukaan. Viljami Riihimäki sanoo tykkäävänsä esiintymisestä ja laulamisesta, joten viime vuoden musiikkiteatterissa mukana olemisen jälkeen hän päätti lähteä tänäkin vuonna lavalle. Riihimäki nähdään huhtikuun ensi-illassa Riston roolissa. Suvi Linna on musikaalissa nähtävän kolmiodraaman ”kolmas pyörä”, mustalaistyttö Homsantuu. Linna on haaveillut jo pienestä pitäen musikaalissa näyttelemisestä. Hän on käynyt katsomassa musiikkilukion esitykset melkein joka vuosi ja odotti, että olisi tarpeeksi vanha päästäkseen mukaan lavalle.

Riihimäki kertoo Riston hävyttömän luonteen eroavan paljon hänen omastaan, minkä takia rooli tuottaa hiukan vaikeuksia. Linnan vastaus on selvä; omassa roolissa kaikki on haastavaa.

– Homsantuu on jotenkin todella samanlainen kuin minä, mutta toisaalta todella erilainen. Jotkut tietyt kohtaukset vaativat erittäin paljon rohkeutta ja itsevarmuutta, joten ehkä se on tässä roolissa niin hankalaa, Linna pohtii. Muurisen mukaan Johannan roolissa vaikeinta on nuoren naisen käsittelemät vahvat tunteet ja torjutuksi tuleminen.

– Välillä on hankalaa pitää roolissa käsiteltävät tunteet poissa omasta elämästä, Muurinen kertoo roolin vaativuudesta.

Musikaalissa mukana oleminen vaatii paljon, mutta samalla antaa opiskelijoille hyviä kokemuksia ja itsevarmuutta esiintymiseen. Riihimäelle rooli on vaatinut heittäytymistä, josta hän kuitenkin on saanut enemmän rohkeutta esiintymiseen. Projekti vaatii myös sitoutumista ja paljon harjoittelua repliikkien kanssa.

– Kun on aika paljon reploja, niitä pitää harjoitella reippaasti. Harjoituksissa ei sitten paljon passaa unohdella, Riihimäki toteaa.

– Se vaatii erittäin paljon. Se vaatii läsnäoloa, itsenäistä harjoittelua ja sitä, että pitää päästä omaan roolihahmoon sisälle ja omaksua se, Linna kertoo.

Linna tekee tämän vuoden musikaalin koreografiat, joten niiden suunnittelu ja opettaminen ovat vieneet myös paljon aikaa. Kuitenkin musikaali on antanut hänelle lisää itsevarmuutta ja Linna on pystynyt todistamaan itselleen, että hän pystyy tähän.

– Ei voi pyydellä anteeksi sitä, että on olemassa. Jos jatkuvasti olisi silleen ”sori, en mää nyt oikeestaan osaa” niin eihän siitä tulisi mitään. Pakko tavallaan luottaa itseensä, Muurinen kertoo.

Tasa-arvo on yksi musikaalin suurimpia teemoja, ja keskustelu siitä on tärkeää edelleen nykyäänkin. Aihe ei ole Linnan mielestä todellakaan helppo, koska musikaalissa näkyvä naisen surkea asema on ollut todellista entisen ajan Suomessa. Hänen mielestään aihetta olisi helpompi käsitellä, jos se ei olisi totta. Muuriselle aihe herättää välillä suuriakin tunteita.

– Tämmöinenkin asia konkretisoituu ihan eri tavalla, kun joutuu itse kokemaan niitä tunteita ja olemaan siinä [Johanna roolin kautta]. Aika rajuja juttuja, Muurinen kiteyttää.

 

Suruttomat -musikaalin ensi-ilta lauantaina 21.4. klo 16 Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa. Käsikirjoitus Sirkku Peltola, musiikin säveltänyt Matti Puurtinen ja sanoittanut Heikki Salo sekä ohjaajana Aku-Petteri Pahkamäki. Liput 20/10/8e Lipputoimistosta!

 

Haastattelu ja teksti: Emma Huntus

Kuva: Krista Järvelä

Oona Muurisen diplomikonsertti – Mielenmaisemia ja biisejä negatiiviisille ihmisille

Torstaina 8. helmikuuta musiikkilukion sali täyttyi opiskelijoista ja opettajista kuuntelemaan musiikkia yhdeltä koulun säveltäjistä, Oona Muuriselta. Luvassa oli neljän kappaleen konsertti abiturientin musiikkidiplomia varten. Konsertissa kuultiin yksi instrumentaalikappale, kaksi bändille sovitettua kappaletta sekä yksi pianolla säestetty kappale. Mukana soittamassa ja laulamassa oli 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijoita.

Idea järjestää konsertti lähti Muurisen halusta tehdä tekemästään musiikista konkreettista. Myös muiden oppilaiden tekemät konsertit olivat innoittaneet järjestämään oman konsertin. Itsessään konsertin järjestäminen ei vaatinut paljoa työtä, varsinkin kun musiikinopettajat olivat apuna. Muurinen kertoo, ettei tee biisejä konserttia varten vaan oman itsensä takia.

Ensimmäisenä konsertissa kuultiin pianolle ja sellolle sovitettu kappale Lasinsirpaleita lattialla – olenko se minä?. Kappaleen esittivät Amanda Mylläri, sello, ja Sofia Sulkakoski, piano. Muurisen mukaan se kuvastaa melankolista mielenmaisemaa, jonka voi huomata kappaleen nimestäkin. Hänelle kappale merkitsee oman huonon olon purkamista ja sen olon pukemista musiikiksi. 

“Vaikka en kirjoitakaan klassista musiikkia tiesin, että tämän kappaleen kuului mennä näin” Muurinen kertoo.

Konsertin toisena kappaleena kuultu bändille sovitettu I ran on Muurisen mukaan biisi itsensä hyväksymisestä ja omien unelmien jahtaamisesta sekä siitä, ettei saa luovuttaa riippumatta siitä mitä tulee eteen. Kappaleen esittivät Muurisen lukioajan ohjattu bändi.

Seuraava kappale Soft Air kuultiin myös bändille sovitettuna. Muurinen kertoo biisin olevan oodi negatiivisille ihmisille. Hän sanoo olevansa kyllästynyt omaan kuin muiden ihmisten negatiivisuuteen, jonka kautta kappale syntyi. Kyseinen kappale on myös toivomus siitä, että hän kuin muutkin voisivat keventää itseään ja ajatuksiaan.

Viimeisenä kuultu kappale oli herkkä pianolla säestetty ja konsertin ainut suomeksi kirjoitettu bíisi, Tiialle. Muurinen sävelsi kappaleen ystävänsä muistolle. Biisi kertoo läheisen menettämisen tunteesta, ja salissa vuodatettujen kyynelten perusteella kappale välitti kyseisen tunteen täydellisesti.

Lauluntekijä sai raikuvat aplodit kun lukiolaiset nousivat ylös taputtamaan konsertin lopuksi. Muurinen sanoo yleisön reaktion tuntuneen hyvältä, mutta samalla hämmentävältä.

“En ole esittänyt biisejäni ikinä missään, enkä edes säestänyt itseäni pianolla ennen. Konsertti oli minulle suuri riman ylitys. Kaiken jännityksen jälkeen oli ihanaa nähdä miten ihmiset reagoivat”.
Jatkossa Muurinen aikoo tehdä lisää musiikkia hänelle tärkeistä aiheista.
“En halua menettää omaa juttuani. Mielestäni näen hyvin selvästi mitä haluan tehdä. Haluan säveltää musiikkia omalla tyylillä ja myös pysyä siinä.”

 

Käy myös kuuntelemassa Oonan kappale Lonely Riders Lost But Free tästä! 

Haastattelu ja teksti: Emma Huntus

Haastattelussa Stonefoot – elämänmakuisia sanoituksia ja tyynysota-stoneria musiikkilukiosta

Pajala Dayhome2

Kaustisen musiikkilukiossa bändien perustaminen ei ole erikoista, mutta tällä hetkellä omaa musiikkia tekeviä bändejä on ainoastaan yksi: Stonefoot. Haastattelimme Stonefootin jäseniä ja selvitimme, mistä kaikki sai alkunsa ja miten biisit valmistuvat treenikämpästä musiikkilukion bändi-iltoihin ja tulevalle levylle.

Stonefoot on musiikkilukiolaisten perustama bändi, jonka jäseniä ovat 2. vuosikurssin opiskelijat Aatos Vesala, Anton Paananen, Veikka Pälvimäki sekä 3. vuosikurssin opiskelija Tuisku Nivala. Bändi sai alkunsa tämän vuoden kevät-talvella.

– Kävelimme kauppaan Tuiskun ja Antonin kanssa kun ehdotin, että perustaisimme stoner-bändin nimeltään Pajala Dayhome. Nimi pysyi, mutta emme päätyneet soittamaan stoneria, bändin kitaristi Aatos Vesala muistelee.

Veikka Pälvimäki päätyi Stonefootin rumpaliksi aika yllättävällä tavalla.

– Olimme Aatoksen kanssa kämppiksiä. Yhtenä päivänä hän laittoi minulle WhatsAppissa viestiä, että haluaisinko tulla soittamaan 90-luvun grunge-metal-stoner rock-bändiin, johon vastasin totta ihmeessä. Näin minä tähän sotkeuduin.

Covereista kohti omaa musiikkia

Ensimmäinen esiintyminen oli musiikkilukion bändi-illassa, jolloin Stonefoot, aiemmin tunnettu nimellä Pajala Dayhome, veti vielä coverbiisejä muun muassa Alice in Chainsilta ja Nirvanalta. Pian Vesala ja bändin laulaja-kitaristi Tuisku Nivala alkoivat kirjoittamaan omaa musiikkia bändille.

– Tosiaan se lähti siitä, että Aatoksella oli mielessä kitarariffi jota soittelimme. Siitä syntyi ensimmäinen oma biisimme, Lullaby for hangover, Nivala kertoo.

Stonefoot keikkaili lukion bändi-illoissa ja ensimmäinen oma biisi esitettiin viime kevään hevi-illassa. Bändi sai paljon huomiota musiikkilukiolaisten keskuudessa tyylistään ja kovasta asenteesta. Musiikin tyylistä kysyttäessä jäsenet pohtivat musiikin olevan raskasta ja riffivetoista.

– ”Jytä” on hyvä sana kuvailemaan musiikkiamme, toteaa Pälvimäki.

– Tämmöistä tyynysota-stoneria, Vesala naurahtaa.

Vaikutteista kysyttäessä bändin mieleen juolahtaa esimerkiksi Alice in Chains, Royal Blood ja Nirvana sekä Paanasen vitsillä heitetty Spice Girls.

Stonefoot on äänittänyt studiolla jo muutaman kerran tulevaa albumiaan varten. Biisien tekeminen on suurimmalta osin Nivalan ja Vesalan käsialaa. Muut jäsenet täydentävät kokonaisuuden yhdessä jammaillessa.

– Lähinnä tähän mennessä ollut niin, että minä ja Tuisku ideoimme joko yksin tai yhdessä. Se vähän vaihtelee, että kuka tekee mitäkin. Tuisku tai minä kirjoitamme lyriikat, mieluiten Tuisku. Yleensä jommalla kummalla on joku idea biisin suhteen, josta lähdemme työstämään yhdessä soittelemalla. Näin biisit saavat muotonsa, Vesala selittää biisien synnystä.

– Treeneissä jammailemalla muut katsovat oman tonttinsa, Nivala lisää.

– Rakentavia kehitysideoita tulee kaikilta, Paananen ja Pälvimäki toteavat.

IMG_0588

Universaalia rakkautta ja elämänmakuisia sanoituksia

Stonefootin jäsenet naurahtavat, kun toimitus kysyy heiltä biisien sanomasta. Bändin biisi Hypernova kertoo Paanasen mukaan universaalista rakkaudesta. Nivala on kirjoittanut Stonefootille yhden filosofisenkin biisin, jossa hän omien sanojensa mukaan kyseenalaistaa kaiken. Nivala uskoo, että jokainen pystyy löytämään omanlaista viestiä biiseistä.

– On rakkautta, ”mä tapan teidät kaikki” -meininkiä… Yleinen sanoma on varmaan semmoinen ”elämän sietämätön keveys”, Pälvimäki naurahtaa.

– Snotefoot kirjoittaa elämänmakuisia ja -kuuloisia lauluja, Vesala vitsailee.

Nivalan ideat sanoituksiin syntyvät milloin mistäkin. Hän kertoo, että joskus on enemmän hengellisempi fiilis ja jotain, mitä haluaa sanoa. Joskus ne vain tulevat mistä tulevat.

Tulevaisuus festarilavoilla?

Stonefoot ei turhaan huolehdi huomisesta. On kuitenkin selvää, että bändin tulevaisuuden suunnitelmat ovat suuremmat kuin lukion lavoille jääminen. Vesala sanoo, ettei hänellä ole tarkkaa visiota bändin tulevaisuudesta. Tärkein asia hänelle on musiikin tekeminen ja mahdollisuus soittaa keikoilla.

– Olemme täällä rakkaudesta lajiin. Musiikin takiahan tätä hommaa tehdään, Pälvimäki sanoo.

Nivala kertoo bändin halunneen vaihtaa itselleen vakavemman nimen kuin Pajala Dayhome, joten Stonefootin tulevaisuus on selvästi suuntaamassa ”koulubändin” leimasta pidemmälle. Bändin mielestä realistisin suunnitelma tässä vaiheessa olisi saada tuleva levy valmiiksi ja edetä sen mukaan, mitä eteen tulee. Kuitenkin seuraavan kesän haaveissa olisi festarikeikka. Heidän mielestään se olisi yksi saavutettava maali, johon olisi hienoa päästä.

Stonefoot toivoo heidän musiikkinsa leviävän muuallekin kuin lukiolaisten korviin. Vesala taas toivoo, että biisit saataisiin soimaan muuallakin kuin keikoilla.

– Olisi tosi siistiä tehdä musiikkia, josta ihmiset tykkäisivät, hän sanoo.

– Sehän se hienoin meriitti muusikolle on, että jollekin se oma musiikki on tärkeää tai sitä haluaa kuunnella. Se on varmaan se suurin merkitys, Pälvimäki kiteyttää.

 

Stonefootin ensimmäinen levy julkaistaan tammi-helmikuussa 2018.

 

Teksti: Emma Huntus

Kuvat: Meri Turja

TAITEIDEN YÖ 2017

rasseteers

27.10.2017 järjestettiin taas Taiteiden yö – vuoden yksi odotetuimmista tapahtumista. Illan esitykset aloitti Kaustisen musiikkilukion kuoro. Siitä jatkoi orkesteri, minkä jälkeen opiskelijoiden omat sekä ohjatut esitykset alkoivat. Illan aikana kuultiin lukuisia mahtavia esityksiä, kuten esimerkiksi Queenia, kansanmusiikkia, Totoa, sekä omaakin tuotantoa!

Kaustisen musiikkilukion tiedotustiimin Viljami Riihimäki ja Veeti Hietala haastattelivat Taiteiden yössä paria paikallaolijaa. Haastattelut tehtiin noin puolessa välissä taiteiden yötä, joten heillä oli jo esimakua esityksistä. Haastateltavilta muun muassa kysyttiin, minkä kappaleen he itse tahtoisivat esittää, jos joutuisivat lavalle.

img_0403.jpg

Entinen musiikkilukiolainen Iiro Kurunsaari kertoi pitävänsä paljon taiteiden yöstä. Hän odotti taiteiden yöltä hyvää musiikkia ja letkeää seuraa, mitä tietysti löytyi ja on aina löytynyt! Hän olisi esittänyt lavalle joutuessaan Spice Girls-yhtyeen Wannaben.

Kahvipöydässä kahvia nautiskellessaan Erkki Heusala kehui, että taiteiden yö on monipuolinen ja erikoinen tapahtuma, jossa on mahtavia esityksiä ja oikeanlainen fiilis. Hänellä oli jo kokemusta taiteiden yöstä, sillä hänen tyttärensä esiintyi siellä tänäkin vuonna. Hän kertoi olevansa itse laulumiehiä, mutta ei olisi kuulemma enää mennyt esiintymään, mutta 40 vuotta sitten olisi milloin vain laulanut tangoa.

Näyttökuva 2017-11-03 kello 14.44.36

Taiteiden yön jälkeen haastattelimme vielä Kaustisen musiikkilukion toisen vuosikurssin Amanda Mylläriä. Häntä jäi hiukan harmittamaan, kun ei omilta esityksiltään ehtinyt juuri muiden esiintymisiä katsella. Hän kuitenkin tykkäsi esiintyä paljon ja kertoi illan olleen hyvin tapahtumarikas. ”Esitykset menivät paremmin mitä odotin, joten odotukset täyttyivät kyllä”, hän sanoi. Hänellä oli mielessänsä pari biisiä, jotka hän vielä olisi halunnut tänä vuonna esittää. ”Mutta ne ehtii kyllä vetää ensi vuonna”, hän totesi.

 

Teksti: Veeti Hietala ja Viljami Riihimäki

Kuvat: Oona Harju ja Meri Turja

 

 

Täysin palkein Kultaiseen harmonikkaan

Ensimmäisen vuotensa musiikkilukiossa juuri päättävä Janina Suihkola osallistuu heinäkuun alussa Kultainen Harmonikka -kilpailun finaaliin. Sievistä kotoisin olevan Suihkola tulee todellisesta harmonikkaperheestä­ – hänen kolme sisarustaan ja isänsä kaikki soittavat, joten instrumentti oli aikoinaan helppo valita.

Suihkola kertoo halunneensa osallistua Kultaiseen harmonikkaan jo pitkään. Ajatus heräsi jo hänen voitettuaan Hopeinen harmonikka -kilpailun vuonna 2010. Osallistumista alettiin valmistella heti syksyllä Suihkolan tultua musiikkilukioon ja hänen aloitettuaan Markus Luomalan oppilaana.

Jatka lukemista ”Täysin palkein Kultaiseen harmonikkaan”