Viime lukuvuoden vaihto-oppilaat

Uuden lukuvuoden alkuun on enää muutamia päiviä. Palaamme kuitenkin vielä hetkeksi viime lukuvuoden tapahtumiin. Vaihto-oppilaat Angel Vazquez ja Jule Kralik kertoivat toukokuun viimeisellä viikolla tuntemuksiaan vaihtovuodesta. Vazquez on kotoisin Espanjasta ja Kralik Saksasta.

Angel Vazquez (vas.) ja Jule Kralik

Vazquezin perhe matkustelee paljon, ja hän kertoo hakeneensa vaihto-oppilaaksi tätinsä rohkaisemana.

– Tätini sanoi, että ”kannattaa lähteä vaihto-oppilaaksi, koska se on hyvä kokemus” ja minä sanoin: ”Joo, miksipä ei.” Vazquez kertoo.

Kralik puolestaan ei halunnut aluksi lähteä vaihtoon, vaikka hänen isänsä suositteli sitä. Vaihto-oppilaan asuessa heidän kotonaan idea alkoi kuitenkin kiinnostaa enemmän. Hakemuksen lähettämisen jälkeen häntä alkoi epäilyttää, mutta hän ei kadu päätöstään.

– Vaihto-oppilaana saa paljon hyviä kokemuksia ja kasvaa ihmisenä, joten se on todella hyödyllistä, hän toteaa ja Vazquez on samaa mieltä.

 

Molemmilla heistä Suomi ja Norja olivat toivemaiden listan kärjessä. Vazquez harkitsi myös muun muassa Hongkongia, Intiaa ja Saksaa. Kralik sai aluksi paikan Argentiinasta, mutta pääsi Suomen jonossa eteenpäin ja sai valita kumpaan maahan lähtee. Valinta osui Suomeen.

Lentokentälle he saapuivat yhdessä, ja heidän vastaanottonsa oli aika tyly, mikä sai heidät pelkäämään hetkeksi, että ovatko kaikki suomalaiset sellaisia. Isäntäperheet ja musiikkilukion ilmapiiri kuitenkin loivat molemmille tervetulleen olon.

He kertovat, että ihmisiä tuli heti alussa juttelemaan heille. Osa taas on ollut todella ujoja ja pidättäytyväisiä.

 

Molemmat naurahtavat hieman kysyessäni heiltä talvesta.

Kralikille talvi oli vaikea. Hän on tottunut siihen, että herää Auringon noustessa ja menee nukkumaan sen laskiessa. Suomessa tämä ei ollut mahdollista.

– Olen varma, että minulla oli talvimasennusta. Oli niin pimeä ja kylmä. Aurinkoa ei näkynyt. Olin väsynyt koko ajan, vaikka nukuin yöllä 12 tuntia. Minua masensi. Halusin, että olisi kesä. Helmikuu oli onneksi jo parempi. Oli paljon lunta, mutta Aurinko paistoi. Silloin oli tosi kaunista, Kralik kertoo.

Päivän lyhyys hämäsi myös Vazquezia:

– Kun menin aamulla kouluun, oli pimeää, ja kun lähdin koulusta kotiin, oli taas pimeää, hän sanoo.

Lämpötilan muutos Espanjaan verrattuna oli huomattava, koska Espanjassa talvisin lämpötila ei yleensä laske päivän aikana pakkasen puolelle. Aurinkoisena päivänä lämpötila saattaa oli yli kymmenen astetta.

 

Sekä Vazquez että Kralik olivat mukana viime helmikuun vanhojen tansseissa.

Vazquez sanoo heti, että tanssit olivat todella mukava kokemus. Espanjassa sellaisia ei ole. Hän ei unohda niitä koskaan.

Myös Kralik pitää tansseja hyvänä kokemuksena. Hän nostaa erityisesti esille vanhojen päivän esitystä edeltäneen tanssikurssin. Hän nautti tanssitunneilla olosta todella paljon.

– Saksassa meillä on eräänlaiset tanssiaiset, mutta niitä varten meille ei opeteta tansseja, ellei sitten harjoittele itsekseen, joten meidät ikään kuin vain heitetään keskelle tanssiaisia. Osa tanssii, osa ei, eikä siellä ole minkäänlaista esitystä. Oli tosi siistiä, että täällä oli esitys. Ja osaan tanssia nyt paljon paremmin, Kralik kertoo.

 

Vazquezin mukaan espanjalaiset ovat avoimempia ihmisiä kuin suomalaiset. Muita huomattavia eroja maiden välillä ovat koulutusjärjestelmä ja talven kylmyys.

Kralik huomauttaa samoista asioista: ihmiset ja koulutusjärjestelmä ovat hyvin erilaisia Saksaan verrattuna. Hän kertoo pitävänsä suomalaisesta järjestelmästä enemmän kuin saksalaisesta. Luonto on myös hyvin erilainen.

– Kun menen autolla Kokkolaan ja katson ulos, maisema näyttää koko ajan samalta. Saksassa paikat näyttävät erilaisilta. On mäkiä, vuoria, järviä. Maisema vaihtuu koko ajan. Matkalla Kokkolaan näen koko ajan samoja puita. Eksyisin varmasti, jos olisin omillani jossain päin Suomea, Kralik toteaa. Vazquez nyökkäilee vieressä ja kertoo huomanneensa saman.

 

Lähdön lähestyessä tunnelmat ovat haikeat. Sekä Vazquezille että Kralikille Kaustisesta ehti muodostua koti, mutta nyt heidän täytyy sanoa hyvästit ystäville, isäntäperheelle ja koululle. Aika on kulunut nopeasti eikä tunnu riittävän kaikelle, mitä he haluaisivat vielä tehdä. Kotiin lähteminen surettaa, mutta samaan aikaan he eivät ole täysin sisäistäneet sitä, kuinka lähellä vaihtovuoden loppu oikeasti on.

– Luulen, että tajuan vaihtovuoden loppuneen vasta sitten, kun olen takaisin Saksassa. Juuri nyt on sellainen tunne ikään kuin jäisin tänne ikuisesti, vaikka tiedän lähteväni pian, Kralik kertoo.

 

Kralikilla on takaisin kotiin päästyään pitkä kesäloma edessä ja paljon suunnitelmia sen ajalle. Sitten hänellä on vielä kaksi vuotta koulua. Hän kertoo naurahtaen, ettei ole siitä kovin innoissaan. Tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia häneltä ei löydy, mutta monia mielenkiintoisia ideoita on.

Vazquez aikoo viettää aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa, jatkaa opiskelua ja ehkä kokeilla matkustelua.

– Haluan olla liikunnanopettaja. Haluan opettaa lapsia tai nuoria koulussa, koska pidän urheilusta ja lapsista, ja mielestäni se on hyvä työ, Vazquez kuvailee urasuunnitelmiaan.

 

Vaihtovuoden parhaimmiksi asioiksi Kralik nimittää kaverit – Vazquez lisää listalle vanhojen tanssit ja jääkiekon opettelun. Kralik oli ennen vaihtoon lähtöä kuullut muilta Suomessa vaihto-oppilaina olleilta saksalaisilta, etteivät he saaneet täällä juuri ollenkaan kavereita. Tässä mielessä hän pitää itseään ja Vazquezia onnekkaina.

– Mielestäni tämä koulu on erityinen ilmapiirin kannalta, hän toteaa, ja Vazquez nyökkää.

 

 

Haastattelu, teksti ja kuva: Oona Mansikkamäki