Suruttomat – haastattelussa musikaalin näyttelijäkolmikko

IMG_2031

Tänä vuonna Kaustisen musiikkilukion musiikkiteatteri esittää Minna Canthin teokseen Työmiehen vaimo perustuvan musikaalin Suruttomat. Musikaali on kertomus työläisnaisen asemasta menneen ajan Suomessa ja rakkaudesta, jolla on kohtalokkaat seuraukset. Ensi-illan lähentyessä musikaalin näyttelijät kertovat fiiliksistään ja projektissa mukana olemisesta.

Johannan roolia näyttelevä Oona Muurinen kertoo, että kaikki musikaalit joissa hän on ollut mukana ovat olleet hauskoja, joten hän päätti lähteä vielä uudestaan mukaan. Viljami Riihimäki sanoo tykkäävänsä esiintymisestä ja laulamisesta, joten viime vuoden musiikkiteatterissa mukana olemisen jälkeen hän päätti lähteä tänäkin vuonna lavalle. Riihimäki nähdään huhtikuun ensi-illassa Riston roolissa. Suvi Linna on musikaalissa nähtävän kolmiodraaman ”kolmas pyörä”, mustalaistyttö Homsantuu. Linna on haaveillut jo pienestä pitäen musikaalissa näyttelemisestä. Hän on käynyt katsomassa musiikkilukion esitykset melkein joka vuosi ja odotti, että olisi tarpeeksi vanha päästäkseen mukaan lavalle.

Riihimäki kertoo Riston hävyttömän luonteen eroavan paljon hänen omastaan, minkä takia rooli tuottaa hiukan vaikeuksia. Linnan vastaus on selvä; omassa roolissa kaikki on haastavaa.

– Homsantuu on jotenkin todella samanlainen kuin minä, mutta toisaalta todella erilainen. Jotkut tietyt kohtaukset vaativat erittäin paljon rohkeutta ja itsevarmuutta, joten ehkä se on tässä roolissa niin hankalaa, Linna pohtii. Muurisen mukaan Johannan roolissa vaikeinta on nuoren naisen käsittelemät vahvat tunteet ja torjutuksi tuleminen.

– Välillä on hankalaa pitää roolissa käsiteltävät tunteet poissa omasta elämästä, Muurinen kertoo roolin vaativuudesta.

Musikaalissa mukana oleminen vaatii paljon, mutta samalla antaa opiskelijoille hyviä kokemuksia ja itsevarmuutta esiintymiseen. Riihimäelle rooli on vaatinut heittäytymistä, josta hän kuitenkin on saanut enemmän rohkeutta esiintymiseen. Projekti vaatii myös sitoutumista ja paljon harjoittelua repliikkien kanssa.

– Kun on aika paljon reploja, niitä pitää harjoitella reippaasti. Harjoituksissa ei sitten paljon passaa unohdella, Riihimäki toteaa.

– Se vaatii erittäin paljon. Se vaatii läsnäoloa, itsenäistä harjoittelua ja sitä, että pitää päästä omaan roolihahmoon sisälle ja omaksua se, Linna kertoo.

Linna tekee tämän vuoden musikaalin koreografiat, joten niiden suunnittelu ja opettaminen ovat vieneet myös paljon aikaa. Kuitenkin musikaali on antanut hänelle lisää itsevarmuutta ja Linna on pystynyt todistamaan itselleen, että hän pystyy tähän.

– Ei voi pyydellä anteeksi sitä, että on olemassa. Jos jatkuvasti olisi silleen ”sori, en mää nyt oikeestaan osaa” niin eihän siitä tulisi mitään. Pakko tavallaan luottaa itseensä, Muurinen kertoo.

Tasa-arvo on yksi musikaalin suurimpia teemoja, ja keskustelu siitä on tärkeää edelleen nykyäänkin. Aihe ei ole Linnan mielestä todellakaan helppo, koska musikaalissa näkyvä naisen surkea asema on ollut todellista entisen ajan Suomessa. Hänen mielestään aihetta olisi helpompi käsitellä, jos se ei olisi totta. Muuriselle aihe herättää välillä suuriakin tunteita.

– Tämmöinenkin asia konkretisoituu ihan eri tavalla, kun joutuu itse kokemaan niitä tunteita ja olemaan siinä [Johanna roolin kautta]. Aika rajuja juttuja, Muurinen kiteyttää.

 

Suruttomat -musikaalin ensi-ilta lauantaina 21.4. klo 16 Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa. Käsikirjoitus Sirkku Peltola, musiikin säveltänyt Matti Puurtinen ja sanoittanut Heikki Salo sekä ohjaajana Aku-Petteri Pahkamäki. Liput 20/10/8e Lipputoimistosta!

 

Haastattelu ja teksti: Sonja Huntus

Kuva: Krista Järvelä

Irina Pienimäki luo kokonaisia omia maailmoja – englannin kielellä

Musiikkilukion 1. vuosikurssin opiskelija Irina Pienimäki on innostunut englannin kielellä kirjoittamisesta.

Alkuvuodesta Irina saavutti menestystä valtakunnallisessa Finnbrit-yhdistyksen vuosittaisessa kirjoituskilpailussa. Kilpailuun osallistui lukiolaisia ympäri Suomea 125 englanninkielisellä esseellä. Irina sijoittui kilpailussa 10 parhaan joukkoon ja voitti kirjapalkinnon.

Sijoitus tuli Irinalle vähän yllätyksenä. ”En edes tiennyt, että olin päässyt 10 parhaan joukkoon, ennen kuin isä kertoi siitä minulle”, Irina kertoo. ”Kirjoitin esseen aika nopeasti ja ehkä siitä tulikin hyvä juuri siksi, että en stressannut sitä liikaa”, hän pohtii.

Aihevaihtoehtoja oli kilpailussa viisi. Irina vastasi tehtävään, jossa piti pohtia jotakin elämän muuttanutta asiaa. Hän otti esseeseen luovan ja ennakko-odotukset rikkovan näkökulman, mikä hänen mukaansa saattoi olla yksi syy menestykseen. ”Kirjoitin erilaisen, tunnepohjaisen ja ekspressiivisen tekstin”, hän kertoo.

Epäilemättä harjoittelu ja ahkera englannin kielen käyttäminen ovat myös syynä kilpailussa onnistumiseen. Irina on kirjoittanut englanniksi säännöllisesti neljän vuoden ajan. ”Kirjoitan tarinoita, joissa on itse kehittämiäni henkilöhahmoja ja kokonaisia omia maailmoja.” ”Sekä realistisia että fantasiastooreja”, hän kertoo. Irinaa kuunnellessa herää heti kiinnostus hänen kirjoittamiinsa luoviin kertomuksiin. Toistaiseksi hän ei ole kuitenkaan julkaissut juttuja, vaan jakaa niitä ainoastaan muutamille kavereille.

Irina haaveilee tulevaisuudessa kirjailijanurasta – englannin kielellä tietenkin. ”Lukiossa haluan panostaa erityisesti englantiin ja historiaan”, hän kertoo. ”Mitä tahansa teenkin tulevaisuudessa, englannin kieli on varmasti osa sitä.” Lukion jälkeen Irina aikoo pyrkiä yliopistoon opiskelemaan englantia.

Oona Muurisen diplomikonsertti – Mielenmaisemia ja biisejä negatiiviisille ihmisille

Torstaina 8. helmikuuta musiikkilukion sali täyttyi opiskelijoista ja opettajista kuuntelemaan musiikkia yhdeltä koulun säveltäjistä, Oona Muuriselta. Luvassa oli neljän kappaleen konsertti abiturientin musiikkidiplomia varten. Konsertissa kuultiin yksi instrumentaalikappale, kaksi bändille sovitettua kappaletta sekä yksi pianolla säestetty kappale. Mukana soittamassa ja laulamassa oli 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijoita.

Idea järjestää konsertti lähti Muurisen halusta tehdä tekemästään musiikista konkreettista. Myös muiden oppilaiden tekemät konsertit olivat innoittaneet järjestämään oman konsertin. Itsessään konsertin järjestäminen ei vaatinut paljoa työtä, varsinkin kun musiikinopettajat olivat apuna. Muurinen kertoo, ettei tee biisejä konserttia varten vaan oman itsensä takia.

Ensimmäisenä konsertissa kuultiin pianolle ja sellolle sovitettu kappale Lasinsirpaleita lattialla – olenko se minä?. Kappaleen esittivät Amanda Mylläri, sello, ja Sofia Sulkakoski, piano. Muurisen mukaan se kuvastaa melankolista mielenmaisemaa, jonka voi huomata kappaleen nimestäkin. Hänelle kappale merkitsee oman huonon olon purkamista ja sen olon pukemista musiikiksi. 

“Vaikka en kirjoitakaan klassista musiikkia tiesin, että tämän kappaleen kuului mennä näin” Muurinen kertoo.

Konsertin toisena kappaleena kuultu bändille sovitettu I ran on Muurisen mukaan biisi itsensä hyväksymisestä ja omien unelmien jahtaamisesta sekä siitä, ettei saa luovuttaa riippumatta siitä mitä tulee eteen. Kappaleen esittivät Muurisen lukioajan ohjattu bändi.

Seuraava kappale Soft Air kuultiin myös bändille sovitettuna. Muurinen kertoo biisin olevan oodi negatiivisille ihmisille. Hän sanoo olevansa kyllästynyt omaan kuin muiden ihmisten negatiivisuuteen, jonka kautta kappale syntyi. Kyseinen kappale on myös toivomus siitä, että hän kuin muutkin voisivat keventää itseään ja ajatuksiaan.

Viimeisenä kuultu kappale oli herkkä pianolla säestetty ja konsertin ainut suomeksi kirjoitettu bíisi, Tiialle. Muurinen sävelsi kappaleen ystävänsä muistolle. Biisi kertoo läheisen menettämisen tunteesta, ja salissa vuodatettujen kyynelten perusteella kappale välitti kyseisen tunteen täydellisesti.

Lauluntekijä sai raikuvat aplodit kun lukiolaiset nousivat ylös taputtamaan konsertin lopuksi. Muurinen sanoo yleisön reaktion tuntuneen hyvältä, mutta samalla hämmentävältä.

“En ole esittänyt biisejäni ikinä missään, enkä edes säestänyt itseäni pianolla ennen. Konsertti oli minulle suuri riman ylitys. Kaiken jännityksen jälkeen oli ihanaa nähdä miten ihmiset reagoivat”.
Jatkossa Muurinen aikoo tehdä lisää musiikkia hänelle tärkeistä aiheista.
“En halua menettää omaa juttuani. Mielestäni näen hyvin selvästi mitä haluan tehdä. Haluan säveltää musiikkia omalla tyylillä ja myös pysyä siinä.”

 

Käy myös kuuntelemassa Oonan kappale Lonely Riders Lost But Free tästä! 

Haastattelu ja teksti: Sonja Huntus